Koko viime yön oli kuulunut melua. Mutta kyllä se oli sen arvoistakin - Acelinen kodissa oli nyt nimittäin jopa suihku ynnä pesuallas! Lähes ylellistä, vaiko mitä?
Aceline päättikin ensi töikseen kokeilla tuota ihmeellistä lavuaaria...
Ja sen jälkeen oli... aamutorkkujen aika! Häntä väsytti todella... todella paljon. Ja päätä särki.
Aceline tuli illalla töistä lähes itku puserossa. Häntä suretti kaikki - se, ettei hän löytänyt poikaystävää, se, että hänen lemikkinsä kuoli, se...
Kyllä näin surullinen sim tarvitsee muiden apua, ehdottomasti! Hän itsekin ymmärsi sen ja lähti taas kerran hieman hipahtavan esimiehensä luokse, vierailulle.
Täällä hän sai selville melkoisia asioita. Hänen pomonsa näet oli kuulemma nähnyt jonkun miehen hiippailleen veitsi mukanaan, aivan Acelinen talon lähistöllä. Miehen huhuttiin kuulemma olevan itse Jami Norin... ken tietää.
"Odota ihan pieni hetki...", Chexanne virkkoi Acelinelle...
"Kyllä ystävää täytyy auttaa", Chexanne Fox totesi. Hän päätti käväistä hieman työhuoneessaan, tulostamassa papereita valtion salaisista arkistoista. Hänellä oli näet lupa tutkia Simlandian valtion salaisiakin tietojärjestelmiä.
Odotellessaan Chexannea, Aceline päätti hiukan leikkiä Foxien hurtan kanssa. Se piristi hieman tytön mieltä.
"Tulepas tänne!" Chexanne huudahti, kutsuen Acelinea ruokapöytään. Eivät he kuitenkaan syöneet, vaan puhuivat hieman tuosta salamyhkäisestä herra Norinista.
"Sain selville, että herra Norin on rikollinen!"
"Ei kai sentään?" Aceline kauhistui.
"Tai... häntä epäillään yhteensä 100 eri rikoksesta", Chexanne totesi vakavana.
"Ei kai?"
"Valitan, se on tosi. Hän on rikollinen", Chexanne vahvisti.
Ilta oli jo pitkällä. Niinpä Aceline, hieman kauhistuneena, mutta kuitenkin, lähti kotiinsa. Tontille päästyään hän kaatoi tuoretta ruokaa koirankuppiin. Ja sitten katosi uinumaan.
Aamulla Aceline näki edessään upean näyn - hänen uuden koiransa. Nimeä sillä ei vielä tosin ollut, sen ehtisi keksiä myöhemminkin...
Olipa tämä haukku söpö! Siis kirjaimellisesti - ja Acelinen mielestä.
Tyttö viihtyi hyvin koiran kanssa. He olivat jo ikuiset parhaat ystävät.
Acelinen talo muistutti päivä päivältä enemmän taloa. Nyt sitä oli taas laajennettu.
Kyllä koirankin pitää syödä, tottahan toki!
Aamutoimien jälkeen Aceline tahtoi viedä koiransa ensimmäiselle yhteiselle kävelylenkille.
Kylläpä aika vierähti nopeasti! Mutta, vihdoinkin kotiin päästyään, Acelinea odotti kerrassaan legendaarisen unohtumaton asia! Nyt hänen talonsa oli jopa oikea! Hänellä oli nyt katto, seinät, keittiö, peseytymistilat, sänky... ja lemmikki! Lähes kaikki, mitä sim voikaan elämässään kuvitella... tai ei nyt ihan...
Koirakin saisi nyt vihdoin opetella sisäsiistiksi, kun sisätilatkin olivat nyt kerran olemassa...
Osa 3 valmistunut! Toivottavasti muistatte kommentoida, vain kommenttien avulla osaan viedä tarinaani oikeaan suuntaan!