- Pääsenhän stylistiksi, pääsenhän? intti tyttö. - Kyllähän sinä pääset, hänelle vastattiin tyynesti rouva Kurjenkaulan puolesta. - Kiitti! Tämä on unelma-ammattini! Kiitti tuhannesti! nuori neiti kiitti vanhaa rouvaa, tulevaa esimiestänsä.
- Mikäs siinä, saadaanhan tästä meille lisää työvoimaa - vaikka minkään asteisia suosituksia tuolla likalla ei ollutkaan, Kurjenkaula totesi itsekseen kylmästi tytön lähdettyä jo kotiinsa.
Siis, koska tämä tarina kertoo juuri sattumoisin Osakasen suvusta, eikä rouva Kurjenkaulan lähipiiristä, on soveliasta kertoa tarinan "sankarin", kanta-äidin nimikin: Britney Osakanen. Hän on siis tämä jo aikaisemmin mainittu tyttö.
Mutta nyt aiheeseen. Osakanen tilasi taksin ja huristeli sillä omaan kotikoloonsa, Kesärannanpiha 15. Hän siis asui siellä. Tyttö käveli pois taksista. Ja siinä hänen edessään se oli: hänen uusi kotinsa. Ei se näyttänyt kummoiselta - ei se sitä edes ollutkaan - mutta se vaikutti olevan riittävä perustarpeisiin. Ja hieman muuhunkin - kaiken kohokohta oli nimittäin ihkaoikea stylistin pöytä. Voi tätä suunnatonta riemua! Se hänellä sentään oli. Tai olihan hänellä tietysti muutakin pikkusälää. Mutta ne, ne olivat vain pelkkää romua. Muttei tämä. Tätä pöytää hän ei ikinä myisi, ei kuolleen ruumiinsakaan yli.
Britney päättikin aloittaa kaiken juuri tuosta ihmeiden pöydästä - suunnittelemalla uusia asuja.
Kylläpä pukujen kehitteleminen osasi olla hauskaa! Jopa niinkin ihanaa, ettei hän edes meinannut jaksaa nousta paikaltaan hetkeksi syömään.
Mutta lopulta hänen täytyi antautua nousemaan kokonaan irti pöytänsä ääreltä. Häntä nimittäin alkoi kirjaimellisesti pyörryttää silkasta väsymyksestä. Se kertoi hänelle vuorostaan yhden asian - nyt olisi aika painua pehkuihin.
"Tässä teille lautasellinen... muroja, olkaa hyvä!" Britney leikki vierailevansa hienostoravintolassa.
Seuraavana aamuna oli kiire - siis kiire kiirehtiä koululle. Häntä oli nimittäin pyydetty sinne kuvataiteen sijaiseksi vakinaisen opettajan jäädessä muutamaksi päiväksi sairaslomalle. Siitä hyvästä hänen tilillensä taisi muutama kolikko tipahtaakin.
Sen jälkeen hänen täytyi taas matkata työpaikalleen, salongille. Stailaamaan hänen oma esimiehensä, Elviira Kurjenkaula. - Hohhoijaa, toistaitoista! raikuivat kiitoksen sanat Britneylle.
Kylläpä jäätelö osasikin maistua hyvältä! Se on tunnetusti niitä simien herkkuja, joihin ei ikinä kyllästy. Kuka uskaltaa sanoa jotain muuta?
Ja loppuillaksi Britney olikin kehitellyt itselleen jopa melko mielenkiintoistakin tekemistä: hautaumaalla kalastamista ja...
... laskujen maksamista.
Tässä oli nyt ensimmäinen osa tarinaa, toivottavasti piditte. Ja antakaa kommenttia, niiden saaminen kasvattaa myös omaa kirjoitusintoani.