|
Sivu kertoo Civilizationista Jos haluat lukea lisää tietoa pelistä, siirry Suomen Civilization Wikiin tästä.
|
Kohta aloitan sarjan tokan osan. Tällä kertaa pelailen DLC:n mukana tulleella Espanjalla. Kuvitusta ja tarinaa tulee aivan pian, kun maltatte vielä hetken...
Jatkan tarinaa aina sitä mukaa, kun itse pelitallenne etenee, joten tarina saattaa olla vielä hyvin keskeneräinen. Antoisia lukuhetkiä X-O:n matkassa!
Taustatietoa
Nyt ei tällä kertaa modeja käytössä, tuumasin, että kaatuilevat liikaa. Kartaksi otin "hugen" Continents Plussan ja vaikeusaste taas se 3 eli "easy".
Madridin alkuhetket
Vastaperustettu Madrid. Templo Paganoa rakennetaan parhaillaan.
Synnyin sotilaineni meren rannalle. Ympärillä oli paljon marmoria ja kivilajeja sekä jonkunverran viidakkoa. Perustin Madridin kohtaan, jonka edustalla uiskenteli valaita ja vieressä virtasi joki.
Soturit lähtivät kohti etelän tasankoja. Se löysi kahdet muinaiset rauniot ja kävi tutkimassa niitä. Raunioiden luolta paljastui kuitenkin mäen juurella oleva barbaarikylä. Soturijoukko kiipesi mäen päälle ja hyökkäsi paalutettuun leiriin. Vaikka barbaarit menettivät vakavasti joukkojaan, kävi näin myös espanjalaisille sotureille, heistä kaatui yli puolet. Joukon parantaja otti ohjat käsiin ja he jäivät parantelemaan vammojaan mäelle. Pian kylästä raakalaisten avuksi tuli kuitenkin toinen barbaariryhmä. Soturit olivat ansassa.
Sanoihin aikoihin kaupungissa tutkijat olivat ymmärtäneet jousiammunnan salat. Akatemiasta valmistunut soturiyksikkö lähti avustamaan piiritettyä soturiryhmää.
Madridissa alettiin rakentamaan Artemiin temppeliä, senaikaisen Kreikan jousiammuntajumalan temppeliä. Myöhemmin kristinuskon saapuessa temppeli menetti merkityksensä, mutta koska se oli ylväs rakennelma se säilytettiin ja sen nimeksi tuli "Templo Pagano" - "Pakanoiden temppeli".
Templo Paganon, silloisen Artemiin temppelin valmistujaisjuhla
Sotyriyksikkö 2 saapui ensimmäiosen yksikön luokse ja näki tilanteen vakavuuden. Yksin kahta vastaan ei olisi pärjätty. Tehtiin taistelujako ja kakkosryhmä kavi uusien barbaarien kimppuun ja lähes parantunut soturijoukko kävi vielä heikkojen barbaarien kimppuun. Kylä vallattiin ja tuhottiin. Sieltä vietiin myös kultaa.
Lopulta silloinen Artemiin temppeli valmistui. Kaupungissa juhlittiin, mutta pohjoisen joenhaarautuman alueilla espanjalaissoturit taistelivat verisiä taisteluita barbaariheimoja vastaan.
Barseloona perustetaan
Espanjan kartta antiikin ajalta, pian Barseloonan perustamisen jälkeen
Madridin kaupungissa joukko nuoria aatelismiehiä ja -naisia saa kuningattarelta luvan lähteä perustamaan kaupunkia etelään meren rannalle lähelle "Suurta kupolivuorta", aluetta, joka on joskus tunnettu barbaarien kotipesänä. Barseloona perustetaan.
Barseloonassa valmistui suuri rakennushanke, Halicarnassuksen mausoleumi. Se nosti vakavasti kiven ja marmorin arvoa. Siirryttiin klassiseen aikaan, yhteen valtakunnan merkittävimmistä ajanjaksoista, valtavien rakennusurakoiden aikaan. Espanjan valtakunnan kultaiset vuodet alkoivat ensimmäistä kertaa.
Selville
Etelään aavikolle perustetaan runsaiden rautalöytöjen hyödyntämiseksi uusi kaupunki, Selville.
Kun Selville aloitti kasvamisensa, aloitettiin Madridissa ja Barceloonassa ihmeiden rakentamistöitä. Kreikkalaisten johdattelemina Barceloonaan rakennettiin kolossi ja Madridiin Oraakkeli ja Suuri kirjasto.
Valtakunnassa alettiin kuitenkin haaveilla neljännestä kaupungista, joten kuningatar lähetti uudet uudisasukkaat matkaan, tällä kertaa pohjoiseen sisämaahan.
Neljäs kultainen kaupunki
Ostettu Daegu (klikkaa suuremmaksi)
Uudisasukkaat saapuvat sotilaiden johdattamina Triángulo de las Montañasiin, Kolmoisvuoriston juurelle. Alueen barbaarit kukistetaan ja Cordoba perustetaan. Keskiaika alkaa.
Aloin keräämään armeijaa alati vahvistuvaa Koreaa vastaan, sillä Sedong, Korean johtaja, kävi kaiken aikaa tyytymättömämmäksi kansaani. Lopulta sain idean, joka parantaisi mahdollisuuksiani pärjätä sodassa lähes tappioitta. Päätin ostaa Korealta sen pienimmän, halvimman ja lähimpänä rajojani olevan kaupungin, Daegun. Hinta oli kova, pulitin kaikki luksusresurssit, mitä omistin tuplana, rautaa, hevosia ja n. 1700 kultakolikkoa. Nyt sain kuitenkin sopivan tukikohdan rintamalle.
Vaikka osa armeijastani joutui taas taistelemaan kapinoivia barbaareja vastaan, sain riittävästi armeijaa Daegun alueelle. Sinne rakennettiin tie ja suurille rauta-alueille rakennettiin kaivos.
Lopulta lähes koko armeijani oli perillä. Tarkistin vielä Korean armeijan tilanteen neuvonantajaltani. Se lupaili hyvää, sillä heillä oli kuulemma mitättömän pieni ja heikko armeija, voitostani tulisi helppo.
Korean sota
Varsijousimieheni ampuivat nuolisarjan Korealaista peitsisoturia päin ja aloittivat näinollen Korean sodan, ensimmäisen Espanjan käymän suuren sodan.
Ensimmäinen kaupunki, Jeonju, joka oli tasolla 6, oli helppo valloittaa. Marssitin joukkoni paikalle ja se oli muutamassa vuodessa omani.
Sotamenestyksen ansiosta syntyi suuri kenraali johtamaan taistelua. Hänen johtamanaan armeijani jatkoi matkaa kohti Korean valtakunnan pääkaupunkia, Seoulia. Taistelu oli hieman pidempi, sillä sinnikkät ratsumiehet ja jousiampujat hidastivat etenemistä. Heidät oli kuitenkin helposti kukistettu ja reilun kymmenen vuoden piirityksen jälkeen Seoul liitettiin valtakuntaani.
Korealla ali jäljellä vielä kaksi kaupunkia, uusi pääkaupunki Busan ja puolustuskeinona vastaperustettu Phjoyjang. Jaoin armeijani kahteen joukkoon, toiset marssitin Busaniin ja toisen eteläiselle tundralle valttaamaan Phjoyjangia.
Lopulta sota oli ohi. Valtakuntani tyytyväisyys oli laskenut vallattujen kaupunkien määrästä, ja myös sotilaita kuollut. Tilanne kuitenkin kääntyi parempaan suuntaan ja tyytyväisyys nousi. Alkoi rauhan aika, joka kuitenkin tuli jäämään lyhyeksi.
Kohti uutta mannerta
Kaksi konkistatorilaivaton austa
Vastaperustettu Tiwanaku
Tuumasin, että valtakunnan tulisi laajentua myös kauan huhutulle "toiselle mantereelle". Tiesin, että sellainen oli, mutta missä se sijaitsisi? Lähetin matkaan yhden nopean kevyeen kaluston laivan sekä kaksi konkistatoriyksikköä. Heidän etunaan näes oli, että vieraalle mantereelle pystyi perustamaan uuden kaupungin ilman uudisasukkaita.
Päätin myös hieroa kauppaa pitkäkestoisen ystäväni, Inkojen johtajan Pachachutin, kanssa. Ostin häneltä kaupungin, jonka hän oli juuri perustanut pääkaupunkinsa viereen. Vaikka silloinen Tiwanaku oli vielä pieni mitätön kaupunki Keskellä ei mitään, tuli siitä vielä myöhemmin tärkeä armeijakeskus ja raja-asema.
Kun elelin vielä rauhan aikaa, alkoi muualla mantereen itäosassa tapahtua mullastuksia. Aikaisemmin hyvän ystävän mainettakin niittänyt Elisabeth, Englannin kuningatar, oli toimillaan herättänyt inhoa ja hämmästystä. En vielä tiennyt, miten tilanteeseen suhtautuisin, mutta päätin pysyä valppaana.
Lopultaminulle otti yhteyttä ensin Pachachuti ja pian perään Havaijin heimopäällikkö, maorien ylväs johtaja Kamehameha. He kertoivat Elisabethin rikoksista ja kertoivat juonivansa sotaa. Vielä enimmäisen tarjouksen kohdalla pyysin mietintäaikaa, mutta toisella kerralla olivat jo joukkoni matkalla kohti Englantia.
Kuningatarten taisto
Espanjaa johti Isabella ja Englantia Elisabeth. Kumpi osaisi pelata korttinsa paremmin ja alistaa toisen valta alleen? Kun armeijani saapui Englannin rajalle, eli näky ollut aivan silmiä hipova. Lähimpänä oli heti kaupungeista vahvin, Englannin pääkaupunki Lontoo. Matkan varrella oli kuitenkin metsää, ylänköä ja jopa pientä vuoristoa. Lopulta väsyneet joukkomme saapuivat Lontoon ympärille ja alkoi piiritys.
Englanti välirauhan sopimisen jälkeen
Vaikka armeijani oli voimakas, oli se suhteellisen pieni. Lontoo kärsi hitaasti ja sota hidasta. Piiritys ei edistynyt, sillä Englantilaiset panivat kovasti vastaan. Täytyi lähettää matkaan lisää joukkoja, tällä kertaa Tiwanakusta.
Samaan aikaan, kun pohjoisessa polynesialaiset ja inkat valloittivat Englannin pikkukaupunkeja, oli piiritys yhä jumissa. Apujoukkojen tulo kestäisi vielä vuosia.
Lopulta, kun Lontoota oli piiritetty lähes sata vuotta, murtuivat sen muurit. Sotilaat marssivat sisään ja valloittivat hovin. Elisabeth oli kuitenkin paennut jo aatelistonsa kanssa uuteen pääkaupunkiin, Yorkiin. Päätin, että oli tästäkin jotain hyödyttävä. Koska sota oli ollut pitkä, ajattelin, että rauhansopimuksen avulla voisin kiristää Englannilta maa-alueita ja jäisin paremmin voitolle, kun sotimalla.
Olin oikeassa. Sain Englannilta sen ainoat valtaamattomat kaupungit Yorkin lisäksi, Hastingsin ja Nottinghamin. Hinta oli vaivainen rauhanjulistus, 500 kultakolikkoa ja joitakin ylhäisön resursseja, joita omistin maillani runsaasti. Kauppa oli hyvä, vaan tiesin, että sota ei tulisi loppumaan tähän lopullisesti.
Tarina jatkunee, kun ehdin kirjoittaa.